19. kesäkuuta 2017

Kesälomalla

Hollantipäivityksestä toiseen. Lupaan että mun elämään sisältyy kyllä muutakin kun tämä maa!

Eräänä kauniina keskiviikkona otettiin ja lähdettiin Sannin kanssa viikon kestävälle tyttöjen lomalle, tarkoituksena päästä nauttimaan meidän molempien suosikkimaista Hollannista ja Belgiasta, saada vähän irtiottoa arjesta ja lomailla oikein olan takaa. Lennettiin tuuliseen Amsterdamiin huonon sään vuoksi vähän myöhässä. Meiän ensimmäinen hostelli sijaitsi aika lähellä asemaa, ja osoittautui olemaan hyvin alhaisen luokituksen majoituspaikka. Ensimmäiset kolme yötä siellä kuitenkin vietettiin, kuumuudesta ja huonoista sängyistä selvittiin ja hengissäkin pysyttiin! Ekat kolme päivää kierreltiin meille molemmille tuttua Amsterdamia tosi rennosti: shoppailtiin, istuskeltiin puistoissa ja terasseilla, syötiin hyvin ja nautittiin. 


Lauantaina meillä lähti aamupäivällä juna kohti pohjoisen Belgian suurempaa kaupunkia Antwerpenia. Juna Amsterdamista Antwerpeniin kestää reilut kaks tuntia, ja matka menikin kivasti nukkuessa päikkäreitä. Antwerpenissa meitä hemmotteli mielettömän hyvät kelit: 28 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Lauantaina myös meidän matkaseurue tuplaantui, kun Sannin sisko Viivi tuli Brysselistä meitä moikkaamaan ja lontoolainen ihana Anni liittyi meiän seuraan loppulomaksi. Antwerpen on Amsterdamia hiljaisempi ja avarampi kaupunki (johtuuko siitä, että kadut ovat leveämpiä vai siitä, että ihmisiä on vähemmän?) niin kauniilla rakennuksilla ja imo tosi mukavilla ihmisillä, ainakin meidän hostellin työntekijät oli ihan eri luokkaa kun Amsterdamissa. Meillä oli hostelli huippupaikalla, Grote Marktin laidalla, ja kävi niinkin hyvä tuuri että saatiin neljästään majailla yksityisesti kuudentoista hengen doormissa. Loma-aikahan ei monissa maissa oo vielä alkanut, joten pahimmat turistirysät vältettiin kyllä molemmissa kaupungeissa. Antwerpenissa on jotain todella viehättävää ja ihanaa, ja upeat säät kruunas todellakin meidän pari päivää Belgiassa.


Kaks viimeistä yötä vietettiin taas Amsterdamissa, tällä kertaa tosin vähän inhimillisemmässä hostellissa kun ensimmäiset yöt. Shoppailtiin vielä matkan viimeisiä ostoksia (ja hikoiltiin paniikissa siitä, mahtuuko ne edes meidän rinkkoihin), herkuteltiin nepalilaista ruokaa, käytiin kanavaristeilyllä ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan tää loma oli ihan paras: oon nauranut enemmän kun aikoihin, muistellut vanhoja, fiilistellyt kaupunkia ja ollut oikeasti L O M A L L A. Mulla on paha tapa olla vähän tiukkis ja joskus on hankala antaa olla tai rentoutua. Tän loman aikana oon saanu juuri sitä mitä kaipasin: oon osannut antaa olla ja elää just nyt. 


Vasta junassa menossa Amsterdamin lentokentälle mulle tuli sellanen olo, että onpas kummallista lähteä Suomeen. Aika nopeasti sitä ilmeisesti taas kotiutuis hollantilaiseen elämään. Mun ikävä Nijmegeniin on nostanut päätään oikeastaan ihan vasta, varmaan nyt kun on saanut elämän Suomessa tasaantumaan. Nyt on vasta ollut aikaakin ajatella, että mitäs kaikkea siellä tulikaan tehtyä ja koettua, ja löydän itteni aina välillä selailemasta niitä kuvia haaveillen. Kyllä Alankomaat tulee varmaan aina olemaan jollain tavalla tosi spessu paikka, paikka jossa on helppo tuntea että on kotona. Ihanaa että vihdoin sellaisia paikkoja tuntuu myös mulle löytyvän, kun jossain vaiheessa en tiennyt että missä mun tulevaisuuden koti on. Nyt tiedän, että kyllä se Suomessa on nyt ja aina, mutta silti pieni palanen musta halajaa varmaan aina Hollantiinkin.

xoxo,
Ilona-Anniina

30. toukokuuta 2017

Tää kevät on ollut...

Moi! Vieläkö siellä on joku lukemassa?

En voi uskoa että ihan kohta on jo kesäkuu. Palasin mun vaihtoajalta takaisin koti-Suomeen tammikuun lopulla, ja sen jälkeen aika onkin rullannut ihan ennennäkemättömän nopeasti. Paljon mun ajasta on mennyt arkeen tottutelemiseen. Tää kevät ei oo ollut millään tasolla helppo, vaan se on sisältänyt monta hankalampaa päivää ja paljon epätodellisiakin tunteita. Tavallaan tuntuu, että paljon on tapahtunut, mutta samalla ei kuitenkaan yhtään mitään. Oon elänyt hyvin aikataulutetusti ja liian ennalta määrätysti. Vaikka oon ehkä paperilla saanut paljon aikaseks, tuntuu etten oo oikein ehtinyt tekemään mitään. Oon vaan mennyt jossain ihmeellisessä putkessa, enkä oo muistanut irrottautua ja olla hetkessä.


Kotoutumisen hankaluuteen vaikutti varmasti paljolti asuntotilanne. Ensimmäiset pari viikkoa olin ihan hukassa, sillä asuin vielä käytännössä tavarat edelleen matkalaukussa vanhempieni luona. Mun tavarat oli ripoteltu vähän kaikkialle: vaatteet jätesäkeissä, omat kamat jossain pahvilaatikoissa ties missä... Helmikuun alusta muutin keskustaan omaan kämppään, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein alkanut tuntumaan kodilta. Siksi, että ehdin asumaan siinä noin kuukauden ennen kun sain Elliltä opiskelija-asunnosta tarjouksen. Käytännössä heti kun olin saanut purettua vuoden takaiset pahvilaatikot uuden asunnon kaappeihin, pitikin taas kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä uuteen osoitteeseen.


Sen lisäks oon tehnyt oikeastaan koko kevään töitä, ja kouluhommat on jääneet vähemmälle. Alotin heti helmikuun alussa feissarin työt, jotka loppuivatkin vasta vähän yli viikko sitten. Kolme kuukautta vaeltelin ovelta ovelle ja Joensuun kävelykatua edestakasin lumi-, räntä- tai vesisateessa ja muutamia päiviä myös kunnon auringonpaisteessa. Feissarin työ on antoisaa ja opettavaista, mutta samalla henkisesti erityisen raskasta. Voin tosin taas sanoa varmuudella, että oon tämänkin työputken jälkeen entistä varmempi ja rohkeampi. Samanlaista kokemusta ja opetusta ei oikein mistään muusta tunnu saavan.


Kaiken keskellä oon kuitenkin onneks saanut myös nauttia ystävien seurasta, ja ihan omasta rauhasta kotona. Mistään ei tulis mitään, jos ei ois maailman parhaat läheiset ympärillä. Oon myös ostellut paljon kukkia itelleni piristämään muuten niin sateista, kylmää ja jopa lumista kevättä. Nyt oon asunut uudessa yksiössäni opiskelijakommuunissa kohta kuukauden, ja täällä mulla on onneks ihanan kotoisa ja rauhallinen olo. On niin erilaista herätä aamulla kun näkee ikkunasta mettää ja auringonpaisteen, kun taas harmaan ruman virastotalon ja kiireisen kadun.


Vaikka kaiken kaikkiaan tää kevät on ollut aikamoista mössöä, mulla on kuitenkin kova luotto siihen että kesästä tulee tosi hyvä. Reilun viikon päästä lähdetään Sannin kanssa viikoks reissuun Hollantiin ja Belgiaan, teen vielä muutamat (6kpl) esseet, heinäkuun pitkälti lomailen ja elokuussa oon taas töissä. Samaan virheeseen en kuitenkaan lankea enää, vaan tästä eteenpäin yritän suunnitella elämää mahdollisimman vähän eteenpäin. Yritän uskaltaa olla, ja antaa itelle vapaata enemmän. Yritän muistaa, mutta päästää irti, ja mennä askel kerrallaan eteenpäin. Toivottavasti jatkossa hyviä päiviä on pahoja päiviä enemmän.

xoxo,
Ilona-Anniina